Teoksessaan Hunchback Saou Ichikawa johdattaa lukijan maailmaan, jota ei usein kuvata valtavirtakirjallisuudessa. Pienoisromaani seuraa naista, jolla on harvinainen sairaus nimeltä myotubulaarinen myopatia – tila, joka vaikuttaa hänen kehoonsa ja arkeensa monella tavalla. Hän kirjoittaa avoimesti eroottisia tekstejä, mikä tekee hänestä monitahoisen ja ristiriitaisen hahmon. Ichikawan tapa kuvata päähenkilöään on rohkea: nainen ei pyydä myötätuntoa eikä edusta kliseistä inspiraatiokuvaa, vaan hän on itsenäinen, omien halujensa kautta rakentuva yksilö. Romaani haastaa lukijan pohtimaan vammaisuuden ja naiseuden risteyskohtia, ja miten yhteiskunta ne tulkitsee. Ichikawa kutsuu lukijaa ylittämään totutut ajattelumallit ja tarkastelemaan päähenkilöä hänen omilla ehdoillaan.
Tämä pienoisromaani tekee vaikutuksen juuri aitoudellaan ja suorapuheisuudellaan. Päähenkilön ääni ei ole siloiteltu eikä se yritä miellyttää – se on terävä, avoin ja herkkä. Hahmo ei pyri vastaamaan odotuksia eikä häntä määrittele ulkopuolinen säälintunne tai ylistys. Hän kokee halua, yksinäisyyttä, intohimoa ja turhautumista – kaikkea, mitä ihmisyyteen kuuluu, mutta jota harvoin liitetään vammaisiin hahmoihin kirjallisuudessa. Ichikawa antaa hahmolle tilan olla oma itsensä ilman rajoittavia selityksiä tai arvottavaa kehystä. Lukijalle ei tarjota valmiita tunteita, vaan mahdollisuus kohdata hahmo sellaisena kuin hän on. Tämä tekee teoksesta poikkeuksellisen ja syvästi koskettavan lukukokemuksen.
Polly Bartonin käännöstyö on keskeinen osa Hunchbackin tehoa. Hän onnistuu säilyttämään alkuperäisen teoksen rehellisen, terävän ja suorasukaisen sävyn tavalla, joka tuntuu luontevalta myös toisella kielellä. Barton tuo taitavasti esiin päähenkilön puheen rytmin, tunnetilan ja vivahteet ilman liiallista kaunistelua tai yksinkertaistusta. Hän ymmärtää, että käännös ei ole pelkästään sanojen siirtoa kielestä toiseen, vaan kokemusten ja näkökulmien välittämistä. Bartonin työ tekee mahdolliseksi sen, että lukija voi tavoittaa saman tunnevoiman ja aitouden kuin alkuperäisen tekstin lukija. Tämä hienovaraisuus on olennainen osa teoksen kokonaisvaikutusta – erityisesti kun kyse on näin monikerroksisesta ja herkästä kerronnasta.
Hunchback ei ainoastaan tarkastele vammaisuutta, vaan se purkaa sitä ympäröiviä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia rajoitteita tavalla, joka kutsuu keskusteluun. Ichikawa tuo esiin naisellisen halun, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja kehollisuuden oikeuden sellaisten hahmojen kautta, jotka eivät vastaa valtavirtakuvastoa. Hän ei rakenna päähenkilöstä esimerkkiä tai kärsivää symbolia, vaan itsensä määrittelevän ja aktiivisen yksilön. Tämä itsenäisyys on radikaali valinta – erityisesti kulttuurissa, jossa vammaisuus esitetään usein hiljaisuuden tai traagisuuden kautta. Ichikawan kerronta on intiimi ja suora, ja se haastaa lukijaa ajattelemaan uudelleen, mitä kirjallisuus voi käsitellä, kun se uskaltaa astua epämukavuuden alueelle ja purkaa normeja, joita harvoin kyseenalaistetaan.